Ankka käveli baariin ja tilasi oluen. Baarimikko sanoi, ‘Hei, sinä olet ankka’
‘Näkökyvyssäsi ei ole mitään vikaa,’ huomautti ankka.
‘Niin, mutta tarkoitan – sinä osaat PUHUA’ sanoi baarimikko.
‘Arvattavasti sinun korvasikin ovat kunnossa,’ vastasi ankka. ‘Voisinko nyt saada olueni?’
Baarimikko toimitti ankalle tuopin ja kysyi, että mitä se teki kulmilla.
‘Ah,’ sanoi ankka. ‘Työskentelen rakennustyömaalla tien toisella puolella. Me olemme täällä pari viikkoa ja tulen tänne joka lounasaikaan tuopille.’
Ja joka päivä ankka taapersi työpaikaltaan rakennustyömaalta lounasoluelleen.
Seuraavan viikon aikana sirkus tuli kaupunkiin sen vuosittaisella kiertueellaan.
Sirkuksen omistaja tuli oluelle ja baarimikko kertoi hänelle puhuvasta ankasta.
‘Sinun pitäisi saada se sirkukseesi,’ hän sanoi. ‘Tekisit paljon rahaa puhuvalla ankalla.
Minä puhun hänelle siitä.’
Seuraavana päivänä ankka tuli lounasaikaan. Baarimikko sanoi: ‘Tiedätkö, sirkus on kaupungissa
ja eilen rupattelin omistajan kanssa. Hän on todella kiinnostunut sinusta.’
‘Todellako?’ sanoi ankka.
‘Niin. Sinä voisit tehdä paljon rahaa siellä. Minä voisin hoitaa sen homman sinulle helposti.’
‘Hetkinen,’ sanoi ankka. ‘Sinä sanoit sirkus, etkö sanonutkin?’
‘Aivan oikein.’
‘Se on niitä telttajuttuja, eikä olekin? Jossa on sellainen iso paalu keskellä?’
‘Kyllä!’
‘Sehän on purjekangasta, eikö olekin?’ sanoi ankka.
‘Tietenkin,’ vastasi baarimikko. ‘voin saada sinut sinne hommiin jo huomisesta alkaen.
Sirkuksen omistaja on todella ihastunut.’
Ankka katsoi hyvin ymmällään ja viimein sanoi,
‘Mutta minkä helkutin takia he tarvitsevat muuraria?’